Kun Pekka siirsi kameran silmien tasolle ja haastattelu rauhoittui

Pekka ilmoittautui kurssille kuvan takia

Pekka tuli kurssillemme syksyn alussa, kun hänet oli kutsuttu vieraaksi etähaastatteluun. Aihe oli hänelle tuttu, mutta kamera ei. Hän kertoi, että aiemmissa videopuheluissa hän oli aina näyttänyt väsyneeltä, vaikka oli levännyt hyvin, eikä hän tiennyt miksi.

Kävimme ensimmäisellä kerralla läpi sen, miltä hänen kuvansa näytti tavallisena arkipäivänä. Pyysin häntä avaamaan kameran ja ottamaan kuvakaappauksen siitä, miltä hän näytti omalla tietokoneellaan. Kuva kertoi paljon: kannettava oli pöydällä, kamera katsoi ylöspäin ja huoneen katto täytti puolet ruudusta.

Tämä on yleisin lähtötilanne, jonka näen Kuva ja kehystys -moduulissa. Ihmiset eivät ole huonoja kameran edessä, heidän laitteensa vain on asetettu väärin. Siksi aloitamme aina katsomalla, mitä katsoja oikeasti näkee.

Kamera silmien tasolle

Ensimmäinen muutos oli yksinkertainen. Pekka nosti kannettavan korotetun alustan päälle niin, että kameran linssi oli silmien korkeudella. Kotona hän käytti siihen muutamaa vanhaa kirjaa, ja se riitti hyvin.

Ero oli heti nähtävissä. Ylöspäin katsova kulma korostaa leukaa ja tekee ilmeestä jäykän. Kun kamera on silmien tasolla, katse tuntuu suoralta ja keskustelu luontevammalta. Pekka sanoi, että hänestä tuntui kuin hän olisi ensimmäistä kertaa istunut samassa huoneessa vieraana olevan haastattelijan kanssa.

Neuvoin häntä myös katsomaan kameraa silloin, kun hän aloittaa vastauksensa, ja muuten vapaasti ruutua. Kukaan ei jaksa tuijottaa linssiä koko haastattelua, eikä sitä odoteta.

• Linssi silmien korkeudelle, ei alemmas
• Etäisyys niin, että pää ja hartiat näkyvät
• Vähän tilaa pään yläpuolelle

Tausta, joka ei kilpaile vieraan kanssa

Pekan työhuoneen takaseinällä oli hylly täynnä papereita, pyykkiteline ja ovi, joka oli välillä auki. Katsoja ei muista, mitä Pekka sanoi, jos silmä hakeutuu koko ajan taustan yksityiskohtiin.

Emme ostaneet mitään uutta. Siirsimme tuolin niin, että tausta oli tyhjä seinä ja yksi pieni kasvi. Ovi suljettiin ja pyykkiteline vietiin toiseen huoneeseen. Valitsimme paikan, jossa Pekka istui seinästä noin metrin päässä, jolloin hänen vartalonsa ei tuntunut painautuvan seinää vasten.

Taustan tulee olla rauhallinen, ei steriili. Pieni henkilökohtainen yksityiskohta kuten kasvi tai kirja tekee kuvasta lämpimän, kunhan se ei vie huomiota puhujalta.

Harjoituskuva ennen varsinaista päivää

Kurssin loppupuolella Pekka teki koelähetyksen toisen opiskelijan kanssa. Tavoite oli nähdä, kestääkö asetelma oikean puhelun ajan. Hän huomasi, että tuolilla istuessaan hän valui hitaasti alaspäin ja kuva muuttui jälleen ylöspäin katsovaksi.

Ratkaisu oli tarkistaa kehystys uudelleen kymmenen minuutin kohdalla ja korjata asentoa rauhallisesti. Sovimme myös, että hän ottaa haastattelupäivänä kuvakaappauksen valmiista kuvasta ja vertaa sitä harjoituksen kuvaan.

Tämä pieni rutiini on osa sitä, mitä Pekka sanoi kurssin jälkeen tärkeimmäksi: hän ei enää arvaillut, miltä näytti, vaan tiesi sen jo ennen kuin lähetys alkoi.

• Ota kuvakaappaus valmiista kuvasta
• Tarkista asento puolivälissä
• Pidä harjoituskuva vertailuna

Haastattelupäivä

Haastattelu pidettiin syyskuun lopulla, ja Pekka kertoi jälkeenpäin, että valmistelu tuntui kannattaneen heti ensimmäisellä minuutilla. Hän istui kameran edessä rauhallisesti, eikä joutunut säätämään mitään kesken puheen.

Tuottaja kehui kuvaa selkeäksi, ja Pekka sai keskittyä sisältöön. Hän ei maininnut kameraa kertaakaan haastattelun aikana, mikä on mielestäni paras merkki onnistuneesta kehystyksestä: tekniikka katoaa näkyvistä.

Kuulin myöhemmin, että kuvan rauhallisuus auttoi myös hänen puhettaan. Kun ei tarvitse murehtia omaa ulkoasuaan, vastaukset tulevat hitaammin ja harkitummin.

Mitä jäi käteen

Pekan tapauksessa mikään muutos ei ollut kallis tai vaikea. Korotus kannettavan alle, tyhjennetty tausta ja yksi harjoituskerta riittivät. Kurssilla näitä asioita ei opita kuuntelemalla vaan kokeilemalla omalla kuvalla.

Jos olet valmistautumassa omaan haastatteluusi, aloita samasta paikasta kuin Pekka: avaa kamera, katso omaa kuvaasi viiden minuutin ajan ja kysy, mitä siinä häiritsee. Vastaus löytyy yleensä muutaman kysymyksen kautta.